E L Ä M Ä N _ K E R T A.

Tehdäänpäs nyt oikein klassinen virhe, ja aloitetaan aivan alusta. Eli ; 9.5.1989 synnyin Tampereen TAYS:issa keskipäivällä. Äitini Katariina oli silloin 29-vuotta, ja isä Arto 31-vuotta. Perheeseen kuului sitä ennen jo Jenni (1980) ja Johanna (1982) sekä Vatanen, kani. Asuimme virontörmänkadulla, kuka ikinä tietääkään missä seon. Kun olin vain juuri ja juuri kävelyiässä muutimme tänne Annalaan, itä Tampereelle. Jo hyvin pienenä sain ensimmäisen ystäväni, joka muutti naapuriin. Susanna oli tuolloin minua vuotta vanhempi. Siinä sitten isuttiin ja leikittiin kivillä. Kotimme oli rivitalo, päätyasunto, jossa on 4h+keittiö+sauna ja jotain tuommosta. todella kauniilla paikalla, ja mukavillla naapureilla.

aloitin tarhan Iso-Heikkilän päiväkodissa kivenheiton päässä. Päiväkoti oli montessoripäiväkoti, joten siellä oli erilainen 'opetus'. Tarhassa syntyi lähes ensimmäiset ihmissuhteet myös. Tutustuin vielä tänäpäivänäkin kavereinani oleviin Mikkoon, Viljaan, Annaan, Tommiin ja muihin. Muistaisin tarhasta sen, etten oikein pahemmin tykännyt olla muiden kanssa, vaan enemmän yksikseni.

Leikin usein kotona prinsessaa, koska minulla oli valkoinen pienoismalli aidosta hääuvusta, jota siis aina pidin päälläni. Huone oli aina täys sekamelska, ja leluja jokapaikassa. Johanna ja Jenni tykkäsivät sen ajan poikabändistä New Kids On The Blockista, ja muistan kuinka osasin laulaa "step pai step uu peipi koo" se on jossain kasetillakin vielä tallessa. toinen juttu, joka kertomasta on jäänyt mieleen, on monet hassut asiat joita sanoin.

Kerran isä teki koulutehtäviä ja minä piirtelin siinä vieressä. isällä tuli joku virhe, ja se mutisi ihan hiljaa, että "voi jumalauta" jatkoin piirtelyä ja sain aikaan pääsiäsmunan. sitten katsoin isää ja sanoin "voi jumalauta sun pää näyttää pääsiäismunalta"

tarhassa oli jokaisella oma eläin kuva lokerossa. muistan että oli aina suuripäivä kun eläimet vaihdettiin. mulla oli lammas ja vuohi. se vasta olikin kannustavaa :D
leikin lähes jokapäivä naapurin Susannan kanssa,ja vaikka olimmekin kilttejä tyttöjä, teimme usein kaikkea tyhmää. kerran löysimme kuolleen käärmeen poikasen, tokihan sille piti käyttöä keksiä, joten heitimme sen naapurin tyhmän naisen postilaatikkoon. samaiseen laatikkoon tipahtivat sitten myöhemmin myös aina leivät, joita ei jaksettu syödä. sitten sitä ihmeteltiin muutaman vuoden kuluttua, että miksi nainen muutti pois.

eskarissa muistan kevätjuhlan. jokaisella meillä oli pieni kortti, jossa oli runo joka luettiin. pänttäsin runoani niin moneen kertaan, että muistin sen. ja niin, se on vieläkin muistissa. "olen pieni tyttönen, kasvan iloks kodin. kohta koulun aloitan ja monet taidot opin"

Jo tarhassa olin kova kirjoittamaan. Ja kun ekalle siirryttiin oli äidinkieli heti suosikki. Vanhan opettajan kanssa kun puhuttiin, tämä usein sanoi, että "Muistan vieläkin Lindan ensimmäisen aineen". Äidinkielestä tuli jo silloin jotain suurta, ja kirjottelin todella paljon. Meidän ekaluokka ei saanut aapisia, koska kaikki osasi jo lukea. muistan, että saimme koulupakin, joka oli pahvinen ja sisälsi kaikkea kivaa. Ala-aste meni hyvin, ja äidinkieli pysyi suosikkina.

Kolmannella luokalla aloitin ensimmäisen kunnollisen harrastuksen. Viita-akatemian, kirjoituskoulun. Kaksivuotta olin alkeisryhmässä, sitten siirryin vanhempiin, jossa olin toiset kaksi. kunnes minut sitten viisitoistavuotiaana siirrettiin aikuistenryhmään.

Kuudesluokka oli aikaa ihmissuhteille, ja discoille. Silloin kaikki oli todella huoletonta, ja helppoa.

Sitten siirryin seitsemännelle luokalle. Kaikki tuntui hyvin uudelta, ja tutustuin moniin uusiin persooniin ja ihmisiin. Ruotsi oli kivaa, mutta vaikeaa. Jääkiekko oli silloin todella iso juttu, ja pyöritti hyvin pitkälti koko elämääni. Hassinen, Pirnes ja Tarvainen olivat ehdottomat suosikit, ja kaikki huipentui sitten Jokeritappion jälkeisen vuoden voittoon, suomen mestaruuteen. Peli jännitti niin paljon, että tulinkin sitten oksennustautiin

Ja nyt olen sitten yhdeksännellä luokalla, ja kaikki on edelleen uutta ja vaikeaa. tosin, jälkimmäistä vähän enemmän.

Ennen yhdeksättä luokkaa, kesällä tapahtui ehkä eniten tähän astisessa elämässäni, koin hauskoja hetkiä, erilaisia ihmissuhteita, ja vaikka mitä. huhheijaa kun niitä rupeaa miettimään.


LUONNETTA
... ja asennetta?

Luonteeni on hyvin tyypillisen härän oloinen. Jaksan inttää vastaan, ja olen itsepäinen. oikeastaan hyvin harvoin luovutan missään. Osaan kiukutella oikein kunnolla, ja ilmaisen kyllä tunnetilani niin, että kaikki sen saavat huomata.

mielipiteistäni pidän kiinni, ja väitän sen puolesta niin kauan kunnes seon todistettu vääräksi, tai oikeaksi. joudunkin usein sanaharkkoihin ja riitoihin , jopa tuntemattomien ihmisten kanssa. Pahimmat misssixtyt ovat ehkä pahin ongelmani, koska en vaan voi sille mitään, että alan aukomaan heille päätäni. minua vaan puistattaa se jauho siellä aivojen tilalla.

isältäni olen perinyt selvän johtajanroolin, ja se esiintyykin kaikissa suhteissa ihmisten kanssa. olen hyvin vaikea ihminen suhteissa usein, koska haluaisin usein, että kaikki menisi juuri niinkuin itse olen halunnut ja ajatellut.

edellisenperustella saatatte saada varsin kolean kuvan minusta, mutta hiphei, eihän se niin kuitenkaan aina ole. Pyrin olemaan poistiivinen ja iloinen, jokaisena päivänä viikossa, koska onnellisuus ja iloisuus ovat minulle ehdottoman tärkeitä. lisäksi iloinen ihminen on kaunis ihminen, ja mukavaa seuraa. Negatiivista kommenttia en oikeastaan ole koskaan saanut tästä.


ULKONÄKÖ
... tältä näyttänen

oikeastaan saan hyvinkin paljon kommenttia ulkonäöstäni, onneksi positiivisessa mielessä.
Hiukset ovat aika tavalliset, mutta kehutut. alta tummaa, päältä vaaleaa ja ruskeaa ja kaikkia värejä. :P silmien väristä en pidä. sellaiset sinivihreät. minulla on lävistys huulen oikeassa alanurkassa, tappimallinen. ripsiini olen ehkä eniten tyytyväinen, tai huuliini.

kuvasivulla enemmän tietoa.